10102010

Fuck.

I don't like listening to people who swear a lot. In my opinion swearing is generally wasting your breath and I took some time into looking up things regarding swearing. Surprisingly I found out that there's a consensus on how swearing is actually good for you.


http://psychcentral.com/blog/archives/2009/03/30/why-do-we-swear/
And even further: http://www.psychologicalscience.org/journals/pps/4_2_inpress/Jay.pdf

A nice read.

I'm currently reading a book by Stephen King in which there's a character who refuses to swear and uses words such as 'cottonpicking' instead of 'fucking' and I'm kind of intrigued by this for two reasons.
   The first one being that could a person like that actually exist? How hard could it be to not swear for a lifetime? I remember having a competition with friends during my military service that consisted of a little bet of who could be without swearing for the longest period of time. I recall lasting 1½ hours myself. I didn't win but the winner didn't go on for much more than two hours.
   The other reason for my interest in the character is that he awoke a question in me. What counts as swearing or cursing? Words like 'fuck' and 'shit' have really lost their actual meaning in today's world. Everything is always 'fucking cool', etc. and people say it so casually that it doesn't exactly sound like swearing anymore. If I emphasize a certain word enough in a certain situation can it count as swearing even though the word itself might not be what the majority of people wouldn't consider a swear word?
   For example a situation like this: I accidentally hit my head against a wall and feel pain in my forehead area. I want to express my dislike towards this feeling by saying something along the lines of: 'oh, fuck, that hurt like one sonofabitch.' This is considered swearing to my understanding. But what if instead I said: 'oh, humptydumpty, that hurt'. If there's a similar emphasis on the word 'humptydumpty' as there would be on 'fuck', would 'humptydumpty' count as swearing because of the situation and manner it was used in?

For a coolness factor I wrote the same text in Finnish:

Voihan nenä.

En pidä ihmisistä, jotka kiroilevat paljon. Kiroileminen on mielestäni turhaa suun kuivattamista ja hengityksen hukkaamista. Päätin ottaa hiukan selvää, mitä mieltä kiroilemista yleisesti ottaen ollaan ja sain yllättävän myönteisiä hakutuloksia. Ilmeisesti erinäisten psykologian laitosten mukaan kiroileminen on hyväksi ihmisluonnolle ja se auttaa purkamaan pahoja tunnetiloja.

Luen tällä hetkellä erästä Stephen Kingin kirjoittamaa romaania, jossa yksi päähenkilöistä kieltäytyy kiroilemasta ja käyttää kirosanojen sijasta muita samalta kuulostavia sanoja. Henkilöhahmo on vannoutunut, konservatiivinen kristitty ja uskoo Jumalan paheksuvan kiroilevia ihmisiä. Kiinnostuin kyseisestä tapauksesta kahdesta eri syystä.

Onko mahdollista, että kyseinen henkilöhahmo voisi olla oikeasti olemassa? Kuinka vaikeaa olisi olla elinikä kiroilematta? Muistan lukeneeni, että jokainen kiroilee joskus, väistämättä. Armeija-aikanani kokeilimme kaveriporukalla, kuka pystyy olemaan kiroilematta pisimpään. Voittajan aika taisi olla melko lähellä kahta tuntia. Jokainen osallistuja kuitekin loppujen lopuksi kiroili jossakin vaiheessa ja kaikki kirosanat lensivät tahattomasti. Kukaan ei missään vaiheessa tuntenut vihaa tai suurta innostusta. Kiroilu tapahtui luonnostaan.

Toinen syy kiinnostukselleni oli, mikä oikeastaan lasketaan kiroiluksi. Tietyt kirosanat ovat jo menettäneet merkityksensä suomalaisessa puhekielessä, ja niistä on muodostunut lähinnä adjektiiveja ja täytesanoja. Jos painotan jotain tiettyä sanaa tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla, voiko sitä sanoa kiroilemiseksi, vaikka suurimman osan mielestä sana, jota käytin, ei olekaan varsinainen kirosana. Esimerkiksi tilanne, jossa lyön pääni seinää vasten voimakkaasti ja satutan otsani. Reagoin tilanteeseen sanomalla esimerkiksi: ”Voi perkele, kun sattui pahasti!”, koska en nauti kivusta ja haluan purkaa pahan olon tunteeni verbaalisesti. Edellinen kommentti luetaan tietääkseni kiroiluksi. Entä jos sanoisin sen sijaan samassa tilanteessa: ”Voihan nenä, kun sattui niin pahasti!”? Luetaanko tämä kiroiluksi, jos käytän samaa äänenpainoa kuin sanan ”perkele” kohdalla?

Suomalaiset käyttävät mielestäni liikaa kirosanoja tunteiden purkamiseen. Suomen kielessä on joka tilanteeseen parempi vaihtoehto kuin kirosanan käyttö. Olen huomannut tuttavapiirissäni myös tapauksia, joiden lauseet koostuvat noin 40-prosenttisesti kirosanoista. Heidän puheensa ei nopeasti kuuntelemalla kuulosta sen oudommalta kuin muidenkaan, mutta jo viisiminuuttisen keskustelun aikana alkaa kirosanojen muodostama yksipuoleinen sanamassa tympimään. Olisi mielenkiintoista tietää, käsittävätkö kyseiset henkilöt kiroilevansa niin paljon vai onko se niin luonnollista, että he eivät edes huomioi asiaa enää.

Miksi kiroilla, kun voi huutaa ja hymyillä?

.snow falls through the windshield.